Valitsin tyypin ihan vaan nimen perusteella, ja siksi vähän järkytyin kun aloin etsiä tietoa, että englantilaisen John Heartfield-nimen takana lymyileekin saksalainen Helmut Herzfeld... Herzfeld syntyi 1891 ja kuoli 1968. Herzfeld tuli tunnetuksi satiirista kuvamontaaseistaan esimerkiksi Hitleristä. Hän oli vahvasti natseja ja fasisimia vastaan ja tästät johtuen muuttikin Saksasta Englantiin ja muutti nimensäkin englantilaiseksi.
Konnankoukkuna tässä hommassa oli sitten sellainen, että nyt mun pitäisi tehdä klassikkokommentti. Eli ottaa valokuva joka jollain tapaa kommentoi näitä kuvia. Samantyyppinen kuin joku näistä kuvista, ja sitten lisätä siihen jotain omaa. Juurihan pääsin viime postauksessa sanomaan että kuvanmuokkauksesta en välitä sitten yhtään ja nyt pitäisi vissiin tehdä kuvamontaasi.. HUOH. Noh, katsotaan mitä keksin :)
Vilja:
VastaaPoistaAinakin nyt monta kuvaustehtävää vielä puuttuu blogistasi, harmi!
Surrealismitehtävä, palapelitila, klassikkokommentti… ovatko vielä työn alla?
Ne kuvat, joita sinulla blogissasi on, ovat kiinnostavia ja esteettisiä. Kaksi julkaisemaasi yökuvaa ovat viehättäviä tunnelmaltaan ja lämpimän valonkajonsa ansiosta. Kynttiläkuvassa korostuvat lasin ja puumateriaalin välinen kontrasti. Venekuvassa taas on samettisen utuinen tunnelma kauttaaltaan. Molemmat kelpaisivat vaikka postikortiksi…
Päivän kuvissa raotat arkeasi dokumentaarisella tavalla. Parhaimpina näistä pidän esimerkiksi 11.9. postaamaasi saksanpaimenkoirakuvaa (hieno syvätarkkuus, kuulas valo ja koiran keskittyneisyys) sekä Anssi-kokispullo näkymässä auton sivupeilistä (tässäkin kiehtova vastakkaisuus tarkkuuden ja epäterävyyden välillä sekä vahva puna-musta-valkoinen värimaailma). Kuopan reunalla torkkuva koiranpentu on myös äärettömän suloinen kuva, sekä aiheeltaan että rajaukseltaan – vaikkakin valo voisi olla kuvassa hieman kirkkaampikin (onnistuisiko kontrastia säätämällä?).
Henkilökuvatehtävä oli sinulta erittäin vahva kokonaisuus – jokainen kuvasarjan kuva raottaa jotakin erilaista näkökulmaa ja “ominaisuutta” tärkeästä ihmisestäsi. Väittäisin, että näissä kuvissa todella näkyy tunteesi kuvaamaasi henkilöä kohtaan, vaikka itse kuvissa miljöö on karuhko ja kuvat muutenkin rajattuja ja vähäeleisiä. Korvakorukuva on näistä ilman muuta suosikkini epätyypillisen kuvakulman, tarkennuksensa ja taustan epäterävyyden sekä värimaailman ansiosta. Kuva tuo henkilön kosketusetäisyydelle ja ihon, hiusten ja metallikorujen erilaisuus siirtyy miltei tuntoaistikokemukseksi kuvasi kautta. Tupakointikuvassa on hieman lattea värimaailma – ehkä oikean yläkulman tummentaminen korostaisi savuverhoa ja kasvojen aluetta vielä lisää.
Nyt katsoessani Ruoholahdessa kuvaamaasi “urbaanit rakenteet” –sarjaa huomaan kaikissa kuvissa hauskasti yhdistävän piirteen sommittelussa: melkein kaikissa kuvissa sommittelun päälinjat etenevät oikeaan (ala)reunaan! Oletko itse huomannut tätä? ☺
Suosikkini näistä kuvista on se, jossa pinkkitakkinen hahmo juoksee kohti siltaa. Sommittelu on voimakas, värikontrasti pinkin ja sinertävän ympäristön välillä samoin. Myös HTC-rakennus kuvattuna alaviistosta on kovasti omaa silmääni miellyttävä heijastuksineen, tumma-vaalea-kontrasteineen ja tiukkoine sommitteluineen.
Samanlainen/erilainen –tehtävästä sait irti monta onnistunutta kuvaa, kauniita ja tehtävänannon idean toteuttavia kaikki...